Pysähdyn ja hengitän
jaloissani kiehnää nuriseva kissa
sohvalla tuijottaa lastenohjelmia elämäni rakkaus
kaksi muuta elämäni rakkautta ovat makuuhuoneessa päiväunilla
Mietin, vieläkö joskus saisin kirjoitettua
tarinoita, muistelmia, runoja
ilman, että niitä tarvitsisi kirjoittaa muistoksi kortteihin
ihan vain itselle, pöytälaatikkoonkin
ehkä kirjaksi, ihan vain itselle
Niin monta vuotta kulkenut ohi
niin paljon tapahtunut
niin vähän olen kirjoittanut
vaikka ennen kirjoittaminen oli kaikki
kirjoittaminen oli hengittämistä
kirjoittamisessa oli voimaa
Ehkä vielä joskus kirjoitan
ihan vain itselle
lapset saavat löytää ja laittaa pois
kun aika on
Hengitän ja vielä hetken pidän sormia näppäimistöllä
pesukone ilmoitti pyykkien kaipaavan ripustajaa
tekemättömiä hommia kilometrin lista
yskin ja kurkkua kivistää
Hengitän ja jatkan elämää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti