2005 vuosi alkoi kesän jälkeen olla mulle melkosta tuskaa ja ahdistusta. Olin ensimmäistä kertaa seurustellut yli puoli vuotta jonkun kanssa ja se alkoi toden teolla ahdistaa. Meidän suhteessa ei sinänsä ollut mitään suurempia ongelmia, muuta kuin se, että mua ahdisti. Tosi moni asia, sellainenkin, joka ei varmaan liittynyt koko suhteeseen. Ja mä aloin itkeskellä ilman syytä, koska en oikein osannut pukea sanoiksi ahdistustani (paitsi runoissa).
Mulla oli myös kova tarve päästä Jumalan kanssa mahdollisimman läheisiin väleihin. Ehkä uskon kysymykseni ja etsintäni aiheuttivat myös sen, etten tuntenut olevani turvallisessa ja mukavassa suhteessa. Hänen uskonsa ei ollut yhtä vahvaa, kun taas minulle seurakunnasta oli tullut toinen koti. Hän oli mukana toiminnassa vain minun takiani. Huomasin, että emme jakaneet samanlaista arvomaailmaa ja se tuotti ongelmia, pääni sisällä.
Kun katsoo taakse päin, tietää, että kaikella oli tarkoituksensa ja asiat menivät niin kuin pitikin. Meitä ei ollut tarkoitettu yhteen, vaikka silloin niin halusinkin uskoa. Itse olisin halunnut palata yhteen vielä kyseisen pojan kanssa, mutta eromme jälkeen hänellä jäi korkki auki eikä hän saanut viestejäni, jotka lähetin tuona aikana. Ja aika pian eromme jälkeen hän alkoikin seurustella uuden kanssa, eikä halunnut olla enää missään tekemisissä kanssani.
Tuo vuosi oli kasvattava, mielenkiintoinen, tunteikas. En kadu siinä muuta kuin sitä, että menetin hyvän ystävän. Monta vuotta myöhemmin olen surullinen siitä, että emme osanneet hoitaa asioita oikein. Koska hänelle oli helppo puhua, hän oli ystäväni ennen kaikkea.
Kaiken kaikkiaan tunteita, tuskaa ja särkymistä.
--------------------------------------------------------------------
Sinä katsot, mutta et nää..
Kuulet, mutta et kuuntele..
Yrität, muttet ymmärrä..
Haluat, muttet pysty..
Ja minäkään en osaa lopettaa.
Se vaan sattuu, kun tuntuu,
että kaikesta rakkaudesta huolimatta
et tiedä, mitä minua kohtaan tunnet.
Mutta minä tiedän, ei ole niin kuin silloin,
kaikki on muuttunut..
Mutta mikset voi edes yrittää??
-23.09.2005-
--------------------------------------------------------------------
Itkua
Mä itkin, itkin ilman pelkoa..
Mä itkin, itkin ilman häpeää..
Mä itkin ja halusin, että ymmärtäisit..
Sä itkit, itkit vaikka pelkäsit..
Sä itkit, itkit ja sua hävetti..
Sä itkit ja ehkä jopa ymmärsit..
Mutta vielä me itketään yhdessä ja ymmärretään.
Sunkin on vaan ymmärrettävä, että mulla on muitakin rakkaita ja
että sen kaikkein rakkaimman ja suurimman kanssa mun on saatava välit kuntoon...
-09.10.2005-
--------------------------------------------------------------------
Sattuu
Rintaa puristaa..
Tuntuu niin pahalta, kurkkuanikin kirveltää..
Se sattuu niin paljon, ahdistus valtaa kehon..
En osaa silti itkeä, olo vain on kauhea..
Sanon oloani tunnetyhjiöksi..
En osaa tuntea aidosti mitään, olen vain yksi heistä, teistä ja meistä..
Eikä kukaan edes huomaa..
Tahtoisin puhua, mutta haavat vuotavat vielä niin pahasti verta,
että pelkäisin kuolevani veren hukkaan ennen kuin olo helpottaisi..
Mutta jonain päivänä mä palaan, haavat parantuneina,
jaan kaiken teidän kanssanne ja rakastan taas maailmaa!
Mä vielä nautin auringon paisteesta ja halauksista enemmän kuin koskaan! Kyllä mä taas opin rakastamaan, anteeksi antamaan ja unohtamaan!
-30.10.2005-
--------------------------------------------------------------------
Kaikki vaan meni näin
Mä aion elää.
Elää enemmän kuin ennen.
Ennen, jolloin olin onnellinen.
Onnellinen, mutta niin pinnallinen.
Mä annoin kaiken mennä niin.
Niin kuin se olisi ollut ihan okei.
Okei, se oli mun syytä.
Syytä, josta mä nyt kärsin.
Mä en vaatinut sua avautumaan.
Avautumaan asioista.
Asioista jotka painoi sun mieltä.
Mieltä, joka on nyt niin kovin synkkä.
Mä en itsekään osannut kertoa, kun muhun sattui.
Mä vaan olin niin ylpee, enkä saanu sanotuksi.
Sanotuksi sitä, mikä mun sisälläni painoi.
Painoi ja sattui niin julmetusti.
Niin julmetusti, että sun olisi pitänyt se jo huomata.
Kaikki vaan meni näin.
Näin loppui se kaikki kaunis.
Kaunis, joka ehkä kuitenkin oli vain osa Jumalan suurta suunnitelmaa.
Suunnitelmaa, josta meillä ei ole mitään tietoa.
Mä en unohda.
Mä jaksan muistaa niitä päiviä.
Sä sait mut nauramaan.
-08.11.2005-
--------------------------------------------------------------------
Anna rauha, vie toi huuto pois mun päästä.
Anna rauha, mut tältä tuskalta säästä.
Anna rauha, en jaksa loputtomasti.
Anna rauha, muistan kuitenkin ikuisesti.
Anna mun hengittää, kun rintaa puristaa.
Anna mun hengittää, kun muut satuttaa.
Anna mun hengittää, kun ahdistus valtaa.
Anna mun hengittää, kun ei kukaan muu nää.
--------------------------------------------------------------------
Hengitys höyryää aamussa, se tuntuu hienolta,
mutta samalla työnnän jotain sisälläni pakkaseen..
Puut ovat kauniissa kuurassa, ikkunoissa kukkasia,
mutta nautinto hiipuu sielussani..
Keuhkoissa kirvelee pakkanen, mä juoksen hengitys vinkuen,
Mä ristin kädet, nostan katseen taivaalle
ja hiljainen pyyntö nousee korkeuksiin..
Aamu nousee, aurinko mukanaan,
ja mun suupielet kohoaa..
Luonto antaa mulle aiheen hymyyn
ja mä tiedän, mä selviän.. Mä selviän..
--------------------------------------------------------------------
Tyhjää, mutta täynnä
Ei mitään annettavaa, ei sinulle, ei minulle.
Tyhjää täynnä, mutta kuitenkin täynnä tätä kaikkea.
Mikä mut rikkoo?
Joku tahtoo mut palasiksi hajottaa.
Auta, ole vierellä.
Tee minusta minä.
En tahdo päästää ketään niin lähelle, että se sattuisi.
Tai sattuuhan sitä, mutta ei enää kenenkään nähden.
Sä sait mun kyyneleet, jotka poskille on nyt kuivuneet.
Mä en osaa enää tuntea, mun on kylmä.
-30.11.2005-
--------------------------------------------------------------------
Rikki
Silmät turvonneina kyyneleistä, kyyneleistä, jotka itkin sinulle.
Niin paljon se sattui, tuntui pahalta ja raivostuttikin, mutta siltikään et tajunnut, et ymmärtänyt, et vain huomaa.
Sinusta on tullut jäätä, kohtelet kuin tyhjää.
Olet kylmä, et tahdo edes välittää.
Mutta siitä huolimatta, aion selvitä tästä.
Kyynel kyyneleeltä jätän sinut taakseni.
Ja vaikken koskaan haluaisikaan eroon, tiedän, ettei Jumala meitä luonut toisillemme.
Vaikka olemme juuri niin paljon erilaiset ja samanlaiset, että sovimme täydellisesti yhteen, on kuitenkin liikaa sitä, mikä meidät erottaa.
Kyynel poskella, tuska sydämessä, sirpaleet lattialla.
Kivienkeli, joka luuli, ettei koskaan särkyisi.
-11.12.2005-
--------------------------------------------------------------------
Pieni enkeli
Mä menen sänkyyn, painan pään tyynyyn ja annan kyynelten virrata.
Pimeässä kukaan ei katso, ei sääli.
Tyynyni vain kostuu kyynelistä, sinulle vuodatetuista.
Miten voikaan sattua, kun toista todella rakastaa.
Ei mieti, mitä seuraa, kun antaa toisen todella paljon satuttaa.
Et tarkoita, mutta niin teet kuitenkin.
Se sattuu vielä pitkään, kuitenkin toisaalta sanat vapauttaa.
Pala palalta karkotat pois sun luota, ei tee niin kipeää olla ilman huolta.
Mä annan satuttaa, raiskata ja murskata.
Kuitenkin olen vain pieni enkeli, joka osaa vain rakastaa.
Revit irti minut pala kerrallaan, hei rakas, tekisitpä sen nopeampaa.
Kestän, kunnes liikaa on.
Ja rikkoutuu palasiksi enkeli tää, hajoaa syliin jonkun muun.
-23.12.2005-
--------------------------------------------------------------------
